Hanko-Nuorgam - ylläripylläri huijasinpas, jopa itseäni.

Extempore keksittiin että ollaankin koko päivä  Saariselällä ja vuokrataan täysijousitetut maastopyörät. Niin sitten tehtiin. Aamulla herätyskello soimaan, aamupala, koirat ja 2km tallustaminen vuokraamolle oma kypärä kädessä. 

Tehoa moottoreilla oli 250W ja akun koko 17A. Karilla S kokoinen runko, persjalkainen kun on, mulla M. Useita pyöriä saatiin sovittaa ja valita paras. 

Matkaa kertyi Karille himpun  vajaa 30km, mulle tuon 51,31km, tein pari kunniakierrosta silkasta pyöräilemisen ilosta. Olihan se kallista ja ensin mietin et onkohan se nyt ihan järkevää kun oma pyöräkin mukana, mutta se kyllä NIIN kannatti. 

Hullun maine on jo valmiiksi, joten tässä kohti sillä ei ole enää  merkitystä 🤣

Oli kivikkoa, lohkareikkoa, juurakkoa, puroa, kantoa ja vaikka mitä... se maasto josta me mentiin, surutta korkeilla ja tehokkailla maastopyörällä, ei olisi ollut tehtävissä millään tavallisella pyörällä kun kivikkoisen reitin korkeuserokin oli montasataa metriä Kiilopään yli. 

Fantastinen kokemus. Lisäksi  juuri tässä vuokraamossa ebikerental (Saariselällä sähköpyöriä vuokraa lukuisa paikka)oli sekä eilen kun käytiin stalkkaamassa nuori Ellen niminen valloittava henkilö, ja tänään nimettömäksi jäänyt,mutta ei yhtään vähemmän mukava ja palvelualtis mies. Suosittelen. Tämä vuokraamo siis Siulassa Kuukkelin alakerrassa.

Hanko-Nuorgam, day 18, Grande Finale, saapuminen päämäärään

 Tänään 90km, yht 1490k =100%. Hups, pääs loppumaan.😅

Tässä siis pyöräni. Tavallinen  maastopyörä, ei sähköavustusta tai muitakaan hienouksia. Eihän tämä maantienpyörälle pärjää nopeudessa,mutta toisaalta, on varma peli kun joutuu yllättäville sepeliteille tai huonokuntoisille metsäteille, saati pitkospuille ja juurakkoiselle polulle. Tämä yksilö oli nähnyt ainakin 15 000-20 000km kanssani aiemmin,ja nytkin täysin vailla ongelmia toi minut Suomen eteläisimmästä pisteestä pohjoisimpaan.

Viimeiselle etapille mietteliäänä.

Tämä kännykkäteline ansaitsee kehuja. Alle 20e, todella helppo kiinnittää, puhelimen saa haluamaansa kulmaan ja puhelin pysyy hyvin - jopa pyörän ryskätessä portaita ylös  ja alas.

Viehättävä ja siisti pikkuinen paikka. Lounaan söin ostarin vieressä Annukan grilli nimisessä mestassa.

Voin suositella.

Silta Utsjoen yli Norjan puolelle. Seuraava silta olisi Tana bru, joten maantietä Suomen puolella piti tulla, ei sillan yli.

Seuraavat 40km olikin sitten taivas maan päällä

 En ole edes voinut kuvitella tällaisia maisemia.

Välimaan tila, saamelaiskylä.

Vähiin käy, ennen kun loppuu.

Todella vähiin.. 

Hämmentävää, että ruska on jo alkanut täällä pohjoisessa, Utsjoen jälkeen puut jo kellersi kovin.

Ihan hoodeilla  jo.

Tästä isäntä matkaan ja viimeiset kilometrit poljettiin yhdessä.

Se oli siinä, 1490km done

 Kovin haikeaa. Harmi etten ehdi pyöräillä takaisin, tuskin osaan enää istua autossa...

Upeat puitteet leirintäalueellakin, ja syömämme lohipizza oli herkullinen.

Nuorgam vaikenee, mutta vain hetkeksi. Uusia seikkailuja odotellessa, soon moro.😄

Hanko-Nuorgam, day 17, Skutsi in the middle of wilderness, Mieraslompolo

 Tänään 85,62km, yhteensä 1405,5 =94%. Vähiin käy ennenku lopuu, sanovatten.

Sää: pari pientä ripsausta lukuun ottamatta sateeton, mutta valtavan kova tuuli jonka vuoksi keskinopeus ylsi juuri ja juuri 17km/h. Pelkäsin suistuvani tieltä ja ajoin keskellä kaistaa, kaksin käsin saipuristaa ohjaustangosta. Ei puhettakaan että joisi tai niistäisi ajon aikana. Sääennusteen mukaan jopa 20m/s  pohjoislapissa ja kyllä puuskissa varmasti pito paikkansa.

Ensiminen mäki oli, kuten näette, melko hapokas, 2,77km pitkä. Muutoin mäkiprofiili nousi loppua kohden ja lopussa pitkä alamäki. En kyllä uskaltanut täysillä laskea, eikä kyllä kovin. Lujaa mennytkään koska tuuli ripotteli niin.

Ensimmäinen, ja ehkä myös viimeinen piha jonka näin. Kaunis kukka-asetelma🌻🌻.

Ystävä Repolainen katseli minua pitkään. Tuijoteltiin puolin ja toisin eikä sillä ollut kiire pois

 

Lapin sodan muistomerkki, keskellä jorpakkoa. Mutta siellä oli kätkökin 😀

Lisää ystäviä. Näitäkin sarvekkaita on ollut nyt huomattavasti  vähemmän kuin ennen Ivaloa.

Neljän Tuulen Tuvassa söin pekonihampurilaisen. Tässä tuulessa tarvi. Vähän enemmän energia, ja vähän pidemmän lepotauon. Molempia sain. Hyvää oli. Oli reissun toinen kunnollinen ateria lounasaikaan, vähän ehkä liioiteltu (siis liikaa) mutta ihanan maukas. 

Laihakalajärviä ei näkynyt😝

Juuri ennen saapumistani seuraavaan yöpaikkaan näkyi pusikossa tällainen mökki. Suloinen. 

Notes:

*Lapissa on hineoja suuria levähdyspaikkoja, mitä pohjoisempaan tullaaan, sitä paremmat "palvelut" levähdyspaikoilla on. Useissa vessat, molokit, tässä jopa septinyhjennys. Ne ovat myös siistimpiä, tietty osin kävijämääräkin vaikuttaa. Ei ole vessapaperia ja ruoanjämiä pitkin reunoja vaan huoletta voi koirien kanssa kulkea.

* täällä ei ole kirjaimellisesti mitään kymmeniin kilometreihin. Osa Lapin lumoa. 

* jos et pidä ylämäkipyöräilystä, ei kannata suunnata pyöräillen Lappiin 😉