Tänään piti lähteä aikataulun kanssa kun lautta Nauvosta Seiliin lähti 8.40. Oltiin hyvissä ajoissa liikenteessä. Lautta oli maksullinen. Iloinen ja pirteä rahastaja (naisoletettu) piristi meidän päivää heti aamusta. Lämpötila lienee noin 13 astetta, ei tuulta, puolipilvistä
Nauvo mereltä käsin
Tarina kertoo ettei Seilin ruotsinkielinen nimi Själö tarkoittaisikaan sielujen saarta (själ = sielu, ö = saari) vaan hyljesaarta. Tämä siitäkin huolimatta että ruotsinkielinen sana hylkeelle on Säl, eikä själ. Lienee Nauvon murretta.
Seilin tarina on melko rankka, ensin leprasiirtola ja sitten hullujenhuone. Tiesittekö, ettei leprasaaren tarkoitus ollut hoitaa spitaaleja, vaan eristää heidät muista. Hoitona vaatetus, ruoka ja viina. Näin tiesi opasteet kertoa.
Ei seilissä ainakaan tyhmiä olla. Jos halutaan pöytä lähelle seinää sinne minne se ei sovi, niin fiksaillaan vähän. Heureka.
Tervakukka
Vastaan tuli mies (oletettu) ja nais (oletettu). Kertoivat että tuossa (heidän takanaan) kivikossa on muhkea kyykäärme. Tiedä siitä sitten, mutta kun me tultiin kohille siinä oli sormenpaksuinen rantakäärme 😂 . Kertojan tarinasta sai käsityksen että kivikossa lojuu jotain juuri ja juuri booaa pienempi ja vaarallisempi.
Kirkkoon ei päässyt sisään, mutta tarina kertoi että lepralaisille oli oma siipi omalla sisäänkäynnillä. Hautuumaalla sentään olivat kaikki sekaisin.
Taas ihastuttava kahvila. Nyt kymmenen (10-11) aikaan aamulla oli parissa hassussa pöydässä väkeä. Lounastarjoilu oli alkamassa klo 12. Kysyin mistä asiakkaat sitten oikein tulevat. Kuulemma sekä reittilautalla (Nauvo-Seili-Hanka) ja heidän omalla aluksella päiväretkiläisiä Turusta.
Miljöö oli taas kerran ihastuttava, kuva ei edes kerro puoli totuutta sisäpihan kahvion alueesta, taloa kolmella suunnalla ja vielä erillinen pikkurakennus neljännellä. Hinnat oli vähän suolaiset, noin 3 x 3cm kokoinen pala raparperipiirakkaa maksoi 4 euroa. Onneksi en muista kahvikipin hintaa. Mutta kyllä maistui.
12.40 oli aika jo lähteä Seilistä eteenpäin. Ensi alkuun tuntui että mitenköhän saa kulumaan 3,5 tuntia kun ei saarella periaatteessa ole mitään katsottavaa sinänsä, mutta hyvin kului aika. Aurinko paistoi ja linnut lauloi, luonto oli tavattoman kaunis ja vähän erilainen.
Rymättylässä oli nälkä. Heti sen jälkeen kun oltiin käyty uimassa meressä. Tai no, Mari todella ui, mutta minä lähinnä kastuin. Kuitenkin kokonaan, hiuksia myöden. Kylmää oli ku ryssän helvetissä, mutta virkisti. Samalla katosi suurin ketutus siitä että älykelloni oli juuri hukannut koko aamupäivän pyöräilyt ...
Ruokapaikan valintaan ei tarvinnut hirveästi käyttää aikaa, koska kylän ainoa auki oleva ruokapaikka oli Rymiksen Mummola.
Idyllisestä nimestään huolimatta kyseessä oli lähinnä paikallinen olutkuppila. Terassi oli täynnä tupakoivia ja olutta juovia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia . Kaikki tunsivat toisensa, ja baarityöntekijäkin tuli röökille muiden kanssa. Varmaan siinä oli puolet Rymättylän väestä.
Äänentoistovehkeetkin oli suoraan mummolasta.
Ruoka kuitenkin oli oikeinkin maukasta ja voin lämpimästi suositella. Lisäksi wc josta ei ole kuvia, oli kiva. Sisustettu hauskasti , seinällä oli Marilyn Monroen kuvia ja kaikkia sopivia sisutusjuttua, mutta ei ollut yhtään överit vaan oikein kiva. Ja puhdas. Tästäkin plussaa.
Rymättylästä Naantaliin oli aika ankeaa reittiä. Ei kuvia eikä juuri kerrottavaa. Tietyötä, kapeat pientareet ja paljon liikennettä.
Päivän plussat:
- Pääsääntöisesti aurinkoista ja lämmintä
- Seura oli edelleen hyvää
- Seilin saari on näkemisen ja kokemisen arvoinen
- Tuli kastettua talviturkki ja uitua meressä
Päivän miinukset:
- Paljon tietöitä loppupuoliskolla
- Polar Vantage V2 ryppyili kadottamalla koko urheilusuorituksen aivan yhtä äkkiä, eikä ollut eka kerta
- Koko etappi oli varsin mäkinen, mäet olivat piiiiiiitkiä ja myös melko jyrkkiä. Jollet pidä mäistä, skippaa tämä osuus
- Tuuli aika paljon, jopa 6-7m/s arviolta, kohdin sai ihan huolella pitää pyörästä kiinni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti