Pitkä Pirkka day 3 - Hämeenkyrö-Hakametsän jäähalli

 Viimeistä viedään.

Heti alkuun huomautus että eiliselle on lisätty paljon kuvia:) 

Matka: 67,31km

Aika: 4h 3min

Kokonaisaika 4h 45min

Sää: aurinkoinen, lämmin muttei helle

Tämä Reitti kannatti mennä näin päin,  tälle Viimeiselle etapille jäi by far kauneimmat maisemat ja vähiten tylsää kantatien vierenpyöräilyä. 

Kahvit tuli keitettyä Suirossa rannalla jos meitä kyllä kaksi nuorehkoa naista tuijotti ikään kuin eivät olisi ennen pyöräilijöitä nähnyt. Vaan eipä se meitä haitannut.

Nokialla rotvallin reunat olivat korkeat eli huono pyöräillä (vaikka siis oli tietysti ihan pyörätie) jonka lisäksi siellä oli paljon tietöitä jotka paikka paikoin tekivät pyöräilystä  hyvinkin konstikasta.

Melko alkupuolella,  noin 25km kohdalla kuitenkin söpö mansikkatila jossa päätimme juoda kahvit. Vaan koska se ei ollutkaan auki, tyydyimme kuvaamaan nämä söpöt lampaat.

Tämä Mahnalan ympäirstökoulu oli rauhallisessa maalaismaisemassa ns in the middle of nowhere.

Loppu tuli taas kovin äkkiä ja yllättäen, täytyy taas ruveta odottamaan ensi vuoden kevätretkeä 😎❤️

Pitkä Pirkka day 2 - Kuru -Hämeenkyrö

 

Matka: 77, 29km

Aika käytetty pyöräilyyn: 4h 18min

Kokonaisaika: 6h

Sää: aamulla kolea, sitten lämpeni, melko tuulinen, mutta ei ihan riesaksi saakka

Vaatetus: capripituiset housut, pitkähihainen paita, alussa myös takki.

Melko mäkistä oli.

Pitkälti Kantatie 65:tä jossa näin arkena oli melkoinen trafiikki, piennarta lähes nolla.ehjänä kuitenkin selvittiin, lopussa sitten noin 40km vähän pienempää tietä.

Eväitä oli sopivasti, lounas syötiin Mutalan Helmi:ssä jossa lounasruoka oli erinomaista. Suosittelen.

Kivaa oli tänäänkin ja vielä olisi jaksanut.

 Uudesta pyörästä ei ole tullut selkä kipeäksi (jota pelkäsin koska vanhassa pyörässä oli ennen stemmin laittoa selkä aina kipeä). Kämmenissä tuntuu että asento on eri, mutta toisaalta istuinkymyt on vähemmän kipeät kuin pitkillä matkoilla on ollut - lievästi etukumarampi asento vie osan painetta takapuolesta pois.

Yöpyminen Hämeenkyrön kirkon parkkipaikalla oli onnistunut. Illalla pieni kävely ja osuttiin vahingossa ihastuttavalle luontopolulle, vain muutamia satoja metrejä, mutta sitäkin  kivampi.

Pitkä Pirkka - Hakametsän jäähalli -Kurun satama 77,5km

Tästä polkaistiin Pirkkojen perinteinen kevätretki ystiksen kanssa. Samalla se toimii kesäreissun kenraalihrajoituksena. 

Matka: 77,5km

Aika: 4h 13min

sää: sateinen, ei kaatosadetta kuitenkaan,  tuulta reilusti enimmän aikaa

Lähtö Hakametsän jäähallilta. Ekat 25km oli pyörätietä. Kolmenkympin kohdalla keitettiin Jetboililla kahveet ja syötiin eväsleivät. Istumapaikkaa ei löytynyt mutta hyvältä maistui silti. 

Tässä vaiheessa, ja oikeastaan  koko loppumatkan , pyöräiltiin lähes olemattomalla pientareella.

Sadettakin pukkas enimmän aikaa, alkoi jo vähän ennen kahvitaukoa, ja jatkui ehtooseen asti. Tietysti. 

Löytyi söpö maitolaituri jossa oli kiva ottaa hetken lepiä.

Loppupuolella reissua tuli harvinainen aurinkoinen hetki ja löytyi kivikko jossa oli isoja tasaisia kiviä. Tässä oli hyvä pitää toinen vähänn pidempi  tauko. Aa että. Näkymätkin Näsijärvelle.

4h 14 min polkemista, kokonaisaika 6,5h taukoineen ja huoltopysähdyksineen. 

Eka päivä oli helppoo ku heinän teko😎

Uuden kauden valmistelu

 Oletteko kuulleet sanonnan 'nälkä kasvaa syödessä' . Minä olen. Koko elämäni olen enimmän aikaa taistellut lihomista vastaan koska nälkäni on kasvanut syödessä. Mutta nyt ei keskustella kiloistani, vaan aivan muista asioista. Nimittäin pyöristä. Ja pyöräilystä.

Minulla on viisi pyörää. Kyllä viisi. Hups.

Juuri eilen illalla siskoni *hälsningar kära syster❤️* kysyi tarvitsenko todella niitä kaikkia. No, mitä se tarvitseminen oikeastaan tarkoitta. Jos puhutaan elämästä, niin tarpeet ovat ruoka, juoma, uni ja puhdas ilma hengittää. Lisäksi esim rakkaus ja ystävyys ovat melkoisia tarpeita. Voihan sitä ilman elää, mutta melkoisen ankeaa on. Lisäksi jonkinlaisia tarpeita ovat raha, työpaikka, koti, harrastukset tai mielekkäät tekemiset.

Jos puhutaan pyöristä,  niin kovin korkealla ne eivät siis tarvelistalla ole. Mutta, kyllä niille omat käyttötarkoituksensa on. Viidestä pyörästä vain yksi on "turha" mutta sitäkin on tullut käytettyä, ja tulee varmasti jatkossakin.

Ensin tuli Spessu eli musta Specialized Rockhopper Pro Expert Maastopyörä. Runkokoko M, rengaskoko 29. Sillä on tullut ajeltua kesät talvet jo vuosia, talvella nastarenkailla. Toimii kun junan vessa. Etujousitus ja 18 vaihdetta joista käytän vain takavaihtajaa. Edestä jos vaihtaa pienemmälle rattaalle, saa sotkea kuin maanttiekiitäjä Kelju K Kojootiissa. Sillä poljin viime vuonna Hangosa Nuorgamiin. Yhdet vanteetkin polkenut jo loppu, kyllä nekin tarpeeksi monen kymmenen tuhannen kilometrin jälkeen väsyy ja alkaa halkeilemaan. Aivan huippupyörä.

Tää pyörä kulkee missä vain, ja milloin vain. 

Sitten Kari rakensi mulle sähköpyörän joka madaltaisi kynnystä polkea talvella. Ja niin se teki. Monia tuhansia  kilometreja sillä tuli poljettua, kunnes alko tuntumaan että on huijauspetkutusta, kun ei tule edes hiki. Lisäksi nimenomaan lumessa ei toiminut koska kyntää vain syvemmälle kinokseen tai sohjoon kun moottori vetää.

Kotari, eli KTM maastopyörä varustettuna 250w moottorilla ja 17 amperin akulla (range keskiavustuksella 100-120km).  Iso runkoko 54cm ja 29 tuuman renkaat.

Talvipyöräilystä innostuneena yritin optimoida perillepääsyä lumessa ja tuiskeessa ostamalla itselleni läskipyörän eli fatbiken. Ostin sen (vähän) käytettynä noin 35-40v mieheltä joka totesi että on niin saakelin raskas polkea ettei kunto riitä. Ihan sporttisen näköinen heppu, joten hieman ehkä tuli epäileväinen olo, itse kuitenkin viiskymppinen eukko.  

No eihän sitä ihan kevyt ole polkea, ettei sillä kesäisin kannata ajella, mutta kyllä se talvella ajaa asiansa ja hyvin sillä jaksaa polkea esim töihin (18km) ja takas (toiset 18km). Rengas on vakaampi eikä meno ole niin huteraa. Jatkoon.

Rakas isäni on kaikki nämä vuodet säilyttänyt 1980-luvun kilpuria. Se oli vuosia seissyt kesät ralvet vajassa mökillä ja oli melkoisen törkykerroksen peittämä. Isäni oli ajatellut siitä mökkipyörää itselleen, mutta ei sitten ollut tullut käytettyä. Vuosien pyöräilemättömyyden jälkeen kapearenkainen kippurasarvinen (kapea ote) kilpuri jonka vaihteet on alatangossa, ei ehkä ole sittenkään se paras vaihtoehto yli 70 vuotiaalle miehellä mökillä. Sain kunnian antaa pyörälle uuden elämän. Pestiin, puunattiin, fiksattiin. Uudet gripit ohjaustankoon, paljon öljyä veijereihin. Uudet ketjut. Käytännössä pyörä purettiin atomeiksi että se saatiin puhdistettua. 

Hyvä sillä on polkea. Renkaat on olemattoman ohuet kuten maantiepyörissä on, joten ottaen huomioon että lisäksi useimmat osat kuitenkin on sen melkein 50v vanhoja ei sillä yksinomaan viitsi  1700km polkemaan lähteä.

Josta päästääkin uusimpaan ystävääni. Banzku.

Banzkukin on spessu, mutta koska Spessu on spessu oli tälle keksittävä joku muu nimi. Banzku on runkokoon M gravelpyörä 28 tuumaisella renkailla. Banzku on toistaiseksi varustettu mekaanisilla levyjarruilla  koska hydrauliset jarrut omaava pyörä olisi ollut musta. Ei kiitos. Kari vaihtaa ensi vuonna sitten jarrut siihen.

Tällä on ehditty jo töihin polkaista, ja lentää eteenpäin aivan eri tahdilla kun yksikään noista muista. Koko ajatus lähti siitä, ettei olisi huono jos pyörä rullaisia vähän paremmin kun maastopyörä. 

 Tällä on nyt tarkoitus ensi viikonloppuna polkaista noin 250km mun ja Marin vuotuisella kevätretkellä joka tänä vuonna on pitkä Pirkka. 

Siitä kahden viikon päästä, alkaa taival kohti Lofootteja. 

Stay tuned.