Oletteko kuulleet sanonnan 'nälkä kasvaa syödessä' . Minä olen. Koko elämäni olen enimmän aikaa taistellut lihomista vastaan koska nälkäni on kasvanut syödessä. Mutta nyt ei keskustella kiloistani, vaan aivan muista asioista. Nimittäin pyöristä. Ja pyöräilystä.
Minulla on viisi pyörää. Kyllä viisi. Hups.
Juuri eilen illalla siskoni *hälsningar kära syster❤️* kysyi tarvitsenko todella niitä kaikkia. No, mitä se tarvitseminen oikeastaan tarkoitta. Jos puhutaan elämästä, niin tarpeet ovat ruoka, juoma, uni ja puhdas ilma hengittää. Lisäksi esim rakkaus ja ystävyys ovat melkoisia tarpeita. Voihan sitä ilman elää, mutta melkoisen ankeaa on. Lisäksi jonkinlaisia tarpeita ovat raha, työpaikka, koti, harrastukset tai mielekkäät tekemiset.
Jos puhutaan pyöristä, niin kovin korkealla ne eivät siis tarvelistalla ole. Mutta, kyllä niille omat käyttötarkoituksensa on. Viidestä pyörästä vain yksi on "turha" mutta sitäkin on tullut käytettyä, ja tulee varmasti jatkossakin.
Ensin tuli Spessu eli musta Specialized Rockhopper Pro Expert Maastopyörä. Runkokoko M, rengaskoko 29. Sillä on tullut ajeltua kesät talvet jo vuosia, talvella nastarenkailla. Toimii kun junan vessa. Etujousitus ja 18 vaihdetta joista käytän vain takavaihtajaa. Edestä jos vaihtaa pienemmälle rattaalle, saa sotkea kuin maanttiekiitäjä Kelju K Kojootiissa. Sillä poljin viime vuonna Hangosa Nuorgamiin. Yhdet vanteetkin polkenut jo loppu, kyllä nekin tarpeeksi monen kymmenen tuhannen kilometrin jälkeen väsyy ja alkaa halkeilemaan. Aivan huippupyörä.
Tää pyörä kulkee missä vain, ja milloin vain.
Sitten Kari rakensi mulle sähköpyörän joka madaltaisi kynnystä polkea talvella. Ja niin se teki. Monia tuhansia kilometreja sillä tuli poljettua, kunnes alko tuntumaan että on huijauspetkutusta, kun ei tule edes hiki. Lisäksi nimenomaan lumessa ei toiminut koska kyntää vain syvemmälle kinokseen tai sohjoon kun moottori vetää.
Kotari, eli KTM maastopyörä varustettuna 250w moottorilla ja 17 amperin akulla (range keskiavustuksella 100-120km). Iso runkoko 54cm ja 29 tuuman renkaat.
Talvipyöräilystä innostuneena yritin optimoida perillepääsyä lumessa ja tuiskeessa ostamalla itselleni läskipyörän eli fatbiken. Ostin sen (vähän) käytettynä noin 35-40v mieheltä joka totesi että on niin saakelin raskas polkea ettei kunto riitä. Ihan sporttisen näköinen heppu, joten hieman ehkä tuli epäileväinen olo, itse kuitenkin viiskymppinen eukko.
No eihän sitä ihan kevyt ole polkea, ettei sillä kesäisin kannata ajella, mutta kyllä se talvella ajaa asiansa ja hyvin sillä jaksaa polkea esim töihin (18km) ja takas (toiset 18km). Rengas on vakaampi eikä meno ole niin huteraa. Jatkoon.
Rakas isäni on kaikki nämä vuodet säilyttänyt 1980-luvun kilpuria. Se oli vuosia seissyt kesät ralvet vajassa mökillä ja oli melkoisen törkykerroksen peittämä. Isäni oli ajatellut siitä mökkipyörää itselleen, mutta ei sitten ollut tullut käytettyä. Vuosien pyöräilemättömyyden jälkeen kapearenkainen kippurasarvinen (kapea ote) kilpuri jonka vaihteet on alatangossa, ei ehkä ole sittenkään se paras vaihtoehto yli 70 vuotiaalle miehellä mökillä. Sain kunnian antaa pyörälle uuden elämän. Pestiin, puunattiin, fiksattiin. Uudet gripit ohjaustankoon, paljon öljyä veijereihin. Uudet ketjut. Käytännössä pyörä purettiin atomeiksi että se saatiin puhdistettua.
Hyvä sillä on polkea. Renkaat on olemattoman ohuet kuten maantiepyörissä on, joten ottaen huomioon että lisäksi useimmat osat kuitenkin on sen melkein 50v vanhoja ei sillä yksinomaan viitsi 1700km polkemaan lähteä.
Josta päästääkin uusimpaan ystävääni. Banzku.
Banzkukin on spessu, mutta koska Spessu on spessu oli tälle keksittävä joku muu nimi. Banzku on runkokoon M gravelpyörä 28 tuumaisella renkailla. Banzku on toistaiseksi varustettu mekaanisilla levyjarruilla koska hydrauliset jarrut omaava pyörä olisi ollut musta. Ei kiitos. Kari vaihtaa ensi vuonna sitten jarrut siihen.
Tällä on ehditty jo töihin polkaista, ja lentää eteenpäin aivan eri tahdilla kun yksikään noista muista. Koko ajatus lähti siitä, ettei olisi huono jos pyörä rullaisia vähän paremmin kun maastopyörä.
Tällä on nyt tarkoitus ensi viikonloppuna polkaista noin 250km mun ja Marin vuotuisella kevätretkellä joka tänä vuonna on pitkä Pirkka.
Siitä kahden viikon päästä, alkaa taival kohti Lofootteja.
Stay tuned.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti