Aamulla klo 8 oli vatsa pullollaan aamiaista, ja laiva päästi toisen kerran matkustajia mahastaan (edellinen oli klo 22 edellisenä iltana). Oltiin ajoissa autokannella, pyörät ehjänä niin kuin me ne jätettiin. Kamat kyytiin ja menoksi. Olen tallinnassa saapunut D-terminaaliin ainakin 50 kertaa, mutta kun nyt tulin laivan mahasta en yhtä äkkiä tiennytkään minne piti mennä. Navi päälle. Paitsi että navi näytti aivan perunoita. Yhtenä hetkenä näytti että käänny 500m päästä oikealle, ja heti kohta että tee uukäännös. Järkeiltiin että pakko olla gps-häirintää. Löydettiin kuitenkin bussiasema hyvin pitkälti suuntavaiston perusteella kun oltiin katsottu kartalta aiemmin.
Matkaa taittui 2,96km eli hyvin äkkiä oli polkaistu se.
Liekö tämä Lux Express bussiyhtiön vanhempi malli? Kovin söpö joka tapauksessa. Tällä olisi ollut kiva matkustaa.
Tässä kuitenkin samanlainen bussi jolla me lopulta matkustettiin, vaan ei juuri tämä (kumpikaan) yksilö.
Tallinnasta lähtö 8.30 ajallaan. Pyörät menivät suit sait sukkelaan busiin mahaan, ja ystävällinen kuski huolehti jopa ettei satulani hangannut tolppaan vaan pehmusti sen. Bussikyyti oli kaikin puolin positiivinen kokemus.
Hankoon bäytti olevan vain 105km mutta koska vetten päällä kävely ei vielä meiltä onnistu jätettiin nyt kuitenkin väliin.
Tiet on täällä viivaimella vedetty, sekä metsätiet että maantiet. Tässä kohti navi sanoi että aja suoraan 6km. Aivan kirjaimellisesti.
Siellä se ystävä tulee...
Laivalta sai tällaista söpöä omenasiideriä 1,5€. Oli kyllä mennyt vanhaksi viikko sitten, mutta niin on juojakin.
Meitin paatti.
Rohuküla sadam.
Tässä odoteltiin lautan löhtemistä. Kauniilta näyttää keli, mutta kylmä oli kun ryssän helvetissä, koska tuuli.
Vaahtopäitä, vaikka ei ne niin tässä kuvassa näy.
Poseidon asusteli Rohukülan satamassa
Suuremõisa kirkko.
Päkäbää.
Reissukumppani.
Meidän oma pieni hobittikylä. Tünnicamping.
Börjen ja Gunnarin Virolainen serkku uutterasti koitti pysyä nurmikonkasvun perässä.
Meidän tynnyri. Nr 7.
Paikallisia pikkuponeja.
Taloja oli joka löhtöön. Pääosin kirkkaanvärisiä ja hyvin hoidettuja.
Keltaisiakin. Etenkin sitruunanvärisiä vaikka tämä ei sellainen ole.
Toisenlaisia päkäbäitä.
Ei niin paljon pyöräilyä, koska siirtymisiä oli paljon, mutta kertyi sentään puolensataa kilometriä.
Illalla tehtiin retkieväs (Chili con care), nautittiin ilta-auringosta ja sitten olikin olo aivan latna moro tai pots lojo.
Taidettiin olla koko hobittikylän ainoat vieraat koska muita ei näkynyt. Ketään. Ei ristin sielua.
Mutta tämä paikka on niin viehättävä, kaikki on puhdasta, siistiä ja kaunista. Tätä voi käsi sydämellä suositella kelle vaan.
Keli: tuulinen
Vaatetus: pitkät pyöräilyhousut, pitkähihainen tekninen paita sekä takki. Kohdin silti tosi kylmä.
Summa summarum: aivan upea päivä kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti