Se on kulkaa niin, että tänään meni pillit pussiin. Pyöräilin Lofooteille vievälle sillalle saakka, mutta sitä en lähtenyt pyörällä ylittämään. Toisella puolella tiet on entistäkin kapeampia, kahden asuntoauton tai asuntoauton ja rekan kohdatessa melkein peilit irtosi. Ei siinä paljon huvittanut ängetä kolmanneksi olemattomalle pientareelle. Liikennettä on hurjasti, myös raskasta, joten päätettiin että tämä on nyt tässä, hengenlähtö oli jo kertaalleen hiuskarvan varassa.
Tämän 100km matkan (autolla) aikana tänne Svolvaeriin oli arviolta 5 siltaa ja 10 tunnelia. Pisin tunneli oli 6,5km. Tunneleissa ei pyöräilykieltoa ollut, mutta en olisi niihin yksikseni lähtenyt. Jos tunnelin päässä olis valoa, olisin siitä selvinnyt. Toinen tunneli oli 3,4km pitkä. Ensin 1,7km laskua 112m merenpinnan alle, kaltevuus 8%, sitten saman verran nousua. Mä en todellakaan olisi yksikseni fillaroinut tunnelissa 1,7km ylämäkeä meren alla. Juu ei.
Varmasti tässä seuraavan viikon aikana tullaan yhdessä pyöräilemään pätkiä siellä täällä, mutta matkanteko sellaisenaan loppui tähän. Nyt nautitaan yhdessä kokemisesta ja maisemista autosta käsin ja pyöräillään vain huviksi 🤪
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti