Päivä paikoillaan, tarkoitus katsastaa saarirykelmän isoin kaupunki joka samalla on Lofoottien pääkaupunki. Mistään isosta citystä ei kuitenkaan ole kyse.
Leirintäalue sijaistee aavistuksen keskustan ulkopuolella, kahden ylämäen ja kahden alamäen takana pienen järven (vai mahdetaanko lukea vuonon osaksi kun pieni joenpätkä yhdistää) rannalla.
Kävellen keskustaan, siellä chillailua ja lounas sekä kävely takaisin. Pitipä vielä illalla kävellä takaisin päivällistä varten, mutta aika riensi ja koirien syötyä ja ulkoiltua illalla laiskotti molempia niin, ettei tullut enää kylille lähdettyä.
Onhan tää kesällä hieno mesta. En tiedä millaista täällä on talvella. Kadut on tosi jyrkkiä, pihatiet vielä jyrkempiä. Onhan se idyllistä, mutta kuinka käytännöllistä?tontit on 100-300m ei juuri jää metriä autotallin tai piharakennuksen kulmalta seuraavaan taloon. Talon takana maisemana monella kallion seinä, nurmikkoja ei ole.
Millaistahan täällä olisi olla liikuntarajoitteinen tai vanha?
Norjalaiset, tai ainakin Lofoottilaiset ovat terassi/patiokansaa. Joka talolla, pienelläkin (vaikka täällä pääosin talot ovat isoja ja 2-3 kerrosta, postilaatikot on isoissa rykelmissä joten ei pysty päättelemään asuuko talossa yksi perhe vai enemmän.) on isot terassit. Yhdellä talolla voi olla pari terassia, pieni patio ja pari parveketta. Ulkopinta-alaa usein puolet talon sisäneliöistä, tuskin edes liioittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti